Revontulet – pohjoisen luonnon upea näytös

Revontulet – pohjoisen luonnon upea näytös

Posted by on helmi 21, 2019 in Joki

Kirkkaiden, värikkäiden valojen tanssi öistä taivasta vasten on jotain, jota on sanoin hankala kuvailla. Revontulien näytös on koettava vähintään kerran elämässä. Värit voivat hehkua punaisen, violetin, vihreän ja keltaisen lukuisissa eri sävyissä. Suomen Lappi kuuluu vöyhykkeeseen, jossa tästä upeasta luonnon esityksestä pääsee nauttimaan. Kauniina, eloisina nauhoina tanssivat revontulet saavat katselijansa sukeltamaan lähes maagiseen tunnelmaan.  Revontulien syntyyn liittyykin useita vanhan kansan uskomuksia.

Valkyyrioiden kimaltavat haarniskat vai ketun hännän iskemät kipinät?

Pohjoisen kansat etsivät jo aikoja sitten selitystä tälle upealle luonnon näytökselle. Vuosisatoja sitten uskottiin, että revontulet ovat verisesti kuolleiden vainajien tuonpuoleisessa edelleen virtaavaa verta. Muun muassa kolttasaamelaiset uskoivat, että verisen lopun kohdanneille löytyy oma paikkansa kuoleman porttien tuolla puolen – uskomuksen mukaan se olisi revontulien koti. Skandinaavisessa mytologiassa kerrotaan revontulien olevan valkyyrioiden haarniskojen kimaltelua. Valkyyriat ratsastivat halki pohjoisten yötaivaiden hevostensa selässä, ja maan päälle heijastui heidän haarniskoidensa välke heidän matkatessaan taistelukentille. Vanha saamelaistaru taas kertoo, että revontulet syntyvät, kun kettu juoksentelee Lapin tuntureilla ja huiskii mennessään hännällään lumisia mantuja. Hännän huiskinta sinkoaa pohjoisen taivaalle kipinöitä, jotka muuttuvat värikkäiksi tulijuoviksi. Tämä tarina lienee myös revontulet-nimityksen pohjana.

 

Revontulet syntyvät aurinkotuulesta

 

Revontulten syntyperä taitaa kuitenkin olla lähempänä fysiikkaa kuin vanhoja taruja. Revontulet liitetään pohjoiseen, sillä niiden syntymiseen tarvitaan magneettisten napojen läheisyyttä. Todellisuudessa niitä näkyy niin Pohjois- kuin Etelänavankin läheisyydessä.  Pohjoisen revontulia kutsutaan nimellä aurora borealis, kun taas eteläiset vastaavat valoilmiöt kulkevat nimellä aurora australis, etelän tuli. Revontulet syntyvät aurinkotuulen hiukkasten osuessa Maan ilmakehään. Hiukkaussuihku ohjautuu maan magneettisia napoja ympäröiville vyöhykkeille, joita kutsutaan revontulivyöhykkeiksi. Korkealla maan pinnan yläpuolella aurinkotuulen korkeaenergiset hiukkaset törmäävät ilmakehän atomeihin. Nämä virittyvät ja alkavat säteilemään keltavihreänä. Voimakkaissa purkauksissa valo voi olla revontulien ylä- ja alareunoissa punaista tai violettia. Jos auringonvalo osuu sopivasti atomeihin revontulien yläreunassa, voivat revontulet häämöttää myös haalean sinisenä. Erityisen vaikuttava näky on harvoin esiintyvä, syvänpunainen revontuliseinämä. Revontulien valojuovat seuraavat Maan magneettikenttien muotoa, ja ne ovatkin yleensä pitkiä, horisontin mukaisia nauhoja. Ulkonäkö voi hieman vaihdella. Säteet heijastuvat maahan noin 100 kilometrin korkeudesta. Revontulet voivat olla hillitty, muutaman sadan metrin mittainen näytös, tai sitten revontuliseinämä voi ulottua silmän kantamattomiin kilometrien pituisena seinämänä. Revontulten liikehdintä taivaalla on vangitsevaa katseltavaa. Ne voivat pysähtyä paikoilleen, hetken kuluttua lähteä taas liikkeelle, kääntyä tai tanssahdella. Näytöstä ihaillessa saattaa myös tuntua, että revontulet kohisevat tanssiessaan. Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa, sillä auringon hiukkaspurkaukset voivat synnyttää myös äänilähteitä. Nämä äänilähteet syntyvät melko lähellä maanpintaa, joten ne voivat olla ihmiskorvin erotettavissa. Äänet ovat hiljaista ja etäistä kohinaa tai rätinää. Niiden syntyperää ei olla tutkittu vielä kovin yksityiskohtaisesti.

 

Milloin ja missä revontulia voi nähdä

 

Suomessa revontulien vyöhyke sijoittuu Lappiin. Niitä voidaan nähdä jopa 150 yönä vuodessa. Talvella revontulien esiintyvyys on huipussaan. Ensimmäiset valot voidaan nähdä jo elokuun loppupuolella, ja kausi jatkuu pitkälle kevääseen maaliskuun loppuun saakka. Yleensä näkyvyys on parhainta iltakymmenen ja aamukahden välillä. Valonäytös voi kestää jopa muutamia tunteja, mutta välillä pituus jää vain muutamaan minuuttiin. Revontulien ihailun ympärille on kehitetty paljon elämyksellisiä kokemuksia, kuten iglumajoitusta lasikatolla ja maisemajunia lumisten maisemien halki. Valojen ihailua varten kannattaa siirtyä mahdollisimman kauas kirkkaasti valaistuista keskuksista, sillä valosaaste voi estää revontulien näkymisen. Ilmatieteenlaitoksen sivuilta voidaan seurata aurinkotuulien kehittymistä ja revontulitilannetta.


Milloin ja missä revontulia voi nähdä