Saamelaiset ja saamelaiskulttuuri – Osa 2

Saamelaiset ja saamelaiskulttuuri – Osa 2

Posted by on tammi 30, 2018 in Joki

Saamelaiskulttuuri on hyvin luontoperäistä, ja tämä näkyy edelleen saamelaisten suhteessa elinympäristöönsä. Eri asuinalueilla on myös kulttuurillisia eroja, jotka usein liittyvät maiseman vaihteluun. Käsityötaide on ollut saamelaisille historiallisesti tärkeää, ja kansan historia on siirtynyt suusta suuhun joiun kautta, muinaisuskonnolla ja vanhalla kulttuurilla on suuri vaikutus nykypäivän Saamelaistaiteilijoiden tuotoksiin.

Joiku

Joiku on perinteistä saamelaista proosalaulantaa, jota harjoitetaan myös Vienan karjalaisten alueilla. Se on laulettua improvisoitua musiikkia joka usein esitetään ilman säestystä, silloin tällöin lyömäsoittimen kanssa. Omalaatuinen tapa laulaa värittyy kurkunpää lihasten käytöstä, ja laulaja improvisoi melodian kulun mielentilansa mukaan. Joikaus tyyleillä on eroja eri asuinalueiden välillä, mutta yhteistä on tarinan kertomisen tärkeys. Varsinkin itäsaamelaiset leu’dd laulurunot ovat kulkeneet sukupolvesta toiseen ja säilyttäneet paljon saamelaisten oraalihistoriaa. Kristinuskon levitessä joikaaminen väheni koska papit vastustivat tapaa, ja uskoivat että muinaisia jumalia palvottiin sen kautta. Joikaamista harrastettiin salassa, ja valitettavasti useat uskalsivat joikata vain humalassa mikä osaltaan aiheutti musiikki tyylin yhdistämiseen negatiivisiin kuviin valtaväestön silmissä. Viime vuosikymmenien aikana joikaamisen suosio on kääntynyt uuteen nousuun. Ensimmäisiä kansainvälisesti tunnettuja joikaajia oli Nils-Aslak Valkeanpää joka esiintyi Lillehammerin Olympialaisten avajaisissa 1994. Useat uuden aallon artistit kuten Wimme Saari ovat kehittäneet oman perinteisestä joiuista eroavan tyylinsä. Siinä missä perinteiset joiut käsittelivät tiettyä tapahtumaa tai henkilöä, viime vuosina valtaväestön musiikki vaikutteet ovat siirtäneet joikujen aihepiiriä yleisempään suuntaan. Nykyjoiku on vaikuttavaa näyttämötaidetta, ja sen yhdistäminen muihin musiikkityyleihin kuten jazziin ja orkesterimusiikkeihin on tuonut sitä suuremman yleisön tietoisuuteen.

Nykykulttuuri

Nykyaikainen saamelaisidentiteetti on syntynyt viimeisten vuosikymmenien aikana. 1960-luvulla hallitus alkoi kannustamaan saamenkielisiä tiedotusvälineitä, vähemmistötaidetta. Saamelaispolitiikka otti myös ilmaa allensa. Tänä päivänä yleisradio pyörittää saamenkielistä kanavaa Yle Sámi Radio ja television puolella on ollut pieni määrä saamenkielisiä ohjelmia valtakanavilla. Koutokeinossa sijaitseva Beaivváš Sámi Našunálateáhter on saamenmaan kansallisteatteri, joka pyörii Norjalaisen Saamelaisparlamentin varoilla. Usea nuori taiteilija käyttää saamelaisperintöään ja kieltä luodessaan omannäköistä taidettaan, ja suuri osa tuotoksista päätyy valtavirtaan. Nuoret saamelaismuusikot kuten Ailu Valle ilmaisevat itseään alkuperäiskielellään, tuoden kulttuurin valtaväestön tietoisuuteen, ja rohkaisten samalla nuorempaa sukupolvea pitämään kulttuuristaan ja kielestään kiinni. Tunnetut saamelaiset myös auttavat osaltaan saamelaiskeskustelun ylläpitoa valtion tasolla.

Nykykulttuuri

Saamelaisneuvosto yrittää pitää Lapissa ja muualla myytävien saamelaisalkuperää olevien esineiden arvoa yllä Sámi duodji sertifikaatilla. Merkki takaa saamelaisuudesta annostavien käsitöiden perinnöllisen arvon. Duodji tarkoittaa perinteistä jokapäiväisessä käytössä olevaa käsityötä, joka usein on kauniisti koristeltu. Näitä ovat esimerkiksi ruokailuvälineet, laukut, lapaset ja saamenpuvun eri osat. Tunnettuna esimerkkinä duodji tavarasta on vaeltajien suosima puinen kuksa, joita voi tänäkin päivänä ostaa kaupoista ympär. Suomea. Matkamuisto krääsä ei voi käyttää merkkiä, vaan se on varattu vain ja ainoastaan käyttötavaralle, antaen kuluttajalle luottamusta tavaran kestävyyteen.

Saamenpuku

Saamen puku eli Sámi gákti on edelleen aktiivisessa käytössä oleva kansallisvaate, jolla on juuret käyttövaatteena. Puvut on usein perheen tai lähituttavien toimesta käsin tehtyjä. Pukujen osilla ja väreillä merkitään kantajan kotiseutua, sukua ja siviilisäätyä. Suomessa saamenpukua voivat käyttää myös ei saamelaiset, ja sen tyyppiset vaateet ovatkin levinneet Lapissa useisiin turisti kohteisiin työasuiksi. Norjassa ja ruotsissa saamenpukujen käyttö on rajattu saamelaisille. Viisi suomessa käytössä olevaa päämallia  ovat Tenonvarren, Inarin, Kolttasaamen, Enontekiön-Koutokeinon ja Sodankylä/Vuotson puvut. Saamenpuku koostuu mekosta (naiset) tai tunikasta ja housuista (miehet) ja Lapin takista. Tähän lisätään mm. lakki, koruja, vyö tai huivi, ja muita koristeita riippuen puvun alkuperäisalueesta. Esimerkiksi tunnetuin saamenpuvun osa, neljän tuulen lakki, on osa miesten saamenpukua joillain mutta ei kaikilla saamenmaan alueilla, vaikka se yhdistetäänkin valtaväestön silmissä väistymättömäksi osaksi pukua. Yleisimmät värit ovat samat kuin saamen lipussa; punainen, sininen, vihreä ja keltainen, mutta joillain alueilla myös musta ja harmaa ovat pääosissa.